Hyvinkään Paavolan koulun rehtori Aino Puolimatka:
Uraauurtavaa kehittämistyötä
"Maija Koivula on kehittänyt vuosien työn tuloksena kartoituksen ja systemaattisen kuntoutusmenetelmän (VENNY) visuaalisista hahmotusvaikeuksista kärsivien lasten auttamiseksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tuella lasten neuropsykologian erikoispsykologin konsultoimana. Tämä on ainutlaatuista koko maailmassa!
On ollut vaikuttavaa nähdä, kuinka koulussamme on jo pitkään kyetty auttamaan lapsia, joita ennen ko. menetelmän olemassaoloa ei juurikaan voitu auttaa. Aikaisemmin lasta ikään kuin tuettiin selviämään hahmottamisvaikeuksiensa kanssa, mutta nyt VENNY-menetelmän avulla lapsi kuntoutuu ja ”paranee” joko kokonaan, tai ainakin haasteet merkittävällä tavalla helpottuvat. Tämä on todettu uusintatutkimuksissa monista koulumme oppilaista.
On käsittämättömän upeaa seurata, kun aiemmin oppimisvaikeuksista kärsinyt lapsi huomaa oppivansa helpommin ja samalla vuorovaikutus toisten lasten kanssa alkaa sujua. Tätä on sanoin vaikea kuvailla, se täytyy nähdä ja kokea.
Toivon koko sydämestäni, että VENNY-menetelmä tulisi käyttöön kaikissa maamme kouluissa ja kaikkialla maailmassa, jotta visuaalisista hahmotusvaikeuksista tai niiden seurannaisilmiöinä esiintyvistä oppimisvaikeuksista kärsivät lapset tulisivat autetuiksi."
Takaisin ylös
”M. Liisan” äiti Seija:
"Tyttäresi älyllinen osaaminen on matala"
"Kun tyttäreni oli koulunaloitusiässä, olimme asuneet ulkomailla ja hänellä oli tuo toinen kieli vahvasti päällä. Suomessa tyttö oli todella hiljainen vieraiden seurassa. Ajattelin itse muutenkin, ettei tyttö ole vielä koulukypsä. Otin yhteyttä koulupsykologiin, mutta lasta ei haluttu testata kesälomalla ja psykologin vastaus oli, että ujous on normaalia.
Tyttö sitten aloitti ekaluokan, mutta kaikki oli alusta asti todella vaikeaa. Hän ei vain yksinkertaisesti oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan. Ekan luokan keväällä tyttö sitten pääsi psykologin testeihin, tämän arvio oli, että ”tytön älyllinen osaaminen ei ole kovin korkea”. Minulle psykologi sanoi ikään kuin lohduttaakseen, että ”eihän kaikista tarvitse lääkäreitä tulla”. Olin tyrmistynyt kommenteista. En myöskään halunnut tytön joutuvan erityisluokalle, koska pelkäsin sen johtavan syrjäytymiseen.
Teimme kuitenkin päätöksen, että tyttö kertaa ekaluokan. Hän meni kansainväliselle luokalle, jossa oli 2 opettajaa 12 oppilasta kohti. Uusi opettaja oli kokenut ja sai tyttöön uudenlaisen kontaktin. Tyttäreni oppi lukemaan ensimmäisen ja toisen luokan aikana.
Kolmannella luokalla tytär sai taas uuden luokanvalvojan ja samoihin aikoihin Maija Koivula oli tullut Paavolan kouluun erityisopettajaksi. Tyttö alkoi käydä erityisopetuksessa viikoittain ja jo saman vuoden aikana innostui uudella tavalla koulunkäynnistä. Tyttö selvästi tykkäsi käydä Maijan luona.
Maijan kanssa tehty työ alkoi tuottaa näkyviä tuloksia jo 4. luokalla. Tyttö alkoi iloita paremmista numeroista ja huolehti koulunkäynnistä itse. Kuudennella luokalla keskiarvo nousi seiskasta melkein ysiin ja tyttö sai stipendin. Se oli suuri hetki! Yläasteen loppukeskiarvo oli 8,9, samoin kuin lukion.
Lukiosta päästessään tyttärelläni oli kymppi historiassa, englannissa ja ruotsissa! Nyt tyttäreni pitää välivuotta ja aikoo hakea opiskelemaan. Hänellä on ystäviä, harrastuksia ja jo monta vuotta ollut kesätyö Linnanmäellä. Nuori nainen voi ja pärjää mainiosti.
Maijasta voin sanoa, että hän aidosti välittää lapsista. Hän ei tee tätä vain virkansa puolesta, vaan intohimostaan. Haluan myös kiittää tyttäreni kannustavia ja inhimillisiä opettajia vuosien varrelta."
Takaisin Ylös
VENNY-koulutettu erityisopettaja Hanna Piiroinen:
"VENNY pureutuu ongelman ytimeen"
"Osallistuin VENNY-koulutukseen syksyllä 2012 vastavalmistuneena erityisopettajana. Visuaalisen hahmottamisen vaikeuksia oli erityisopettajan opinnoissa käsitelty niukasti, joten koulutus oli minulle sitäkin merkittävämpi. Se laajensi näkemystäni erityisopettajan työstä: hahmottamisen vaikeuksien kuntouttaminen on oppilaan elämän kannalta erittäin tärkeää ja myös mahdollista.
Niinpä toimeen oli koulutuksen jälkeen suorastaan pakko ja onneksi myös melko helppo tarttua: VENNY-ohjelma nimittäin antaa työlle valmiit raamit ja pitkälti myös materiaalit. Toisaalta omalla luovuudelle ja mielikuvituksen käytölle on paljon tilaa, monenlaista materiaalia on tarttunut mukaan esimerkiksi kirpputoreilta. Tällä hetkellä pidän viikossa kolme VENNY-ryhmää.
Minua kiehtoo VENNYssä erityisesti se, että siinä ei hoideta vain oireita vaan pureudutaan ongelman ytimeen. Esimerkiksi matematiikan lisäopetus ei paljon auta, jos aivojen tasolla ei ole riittävää kypsyyttä ja edellytyksiä oppimiselle! Kuntoutuksen kautta pyritään luomaan pohja, jonka varaan muu oppiminen voi rakentua. Motivoiva ja looginen ajatus minusta.
Erityisopettajana haluaisin ennen kaikkea vaikuttaa myönteisesti oppilaiden elämään. Uskon ja toivon, että VENNYn kautta siihen on entistä parempi mahdollisuus."
Takaisin ylös
Maija Koivula yhdestä ensimmäisistä VENNY-oppilaistaan:
Huikea edistyminen kahdessa vuodessa
”Minja oli käynyt laaja-alaisessa erityisopetuksessa heti ensimmäisen luokan alusta. Luokanopettaja oli todella huolissaan hänestä. Myös minusta erityisopettajana tuntui, ettei oppiminen tytön kohdalla tahtonut millään edistyä. Lukeminen ja kirjoittaminen olivat tyydyttävää tasoa, mutta ohjeiden ymmärtäminen ja matematiikka tuottivat ongelmia. Tunneilla tyttö vaati todella paljon opettajan tukea ja apua.
Kävimme opettajan kanssa useita keskusteluja tytön asioista, tapasimme tämän vanhempia ja lopulta sovimme koulupsykologin tutkimuksista. Kirjoitimme myös yhdessä luokanopettajan kanssa lausunnon tytöstä, koska koulupsykologi katsoi tarpeelliseksi lähettää tyttö lasten neuropsykologisiin tutkimuksiin. Jonotus tutkimuksiin tuohon aikaan kesti jopa kaksi vuotta.
Odottaessamme pääsyä tutkimuksiin, päätin ryhtyä kokeilemaan Minjalle jo pitkälle kehittämääni VENNY-menetelmää. Olin sitä systemaattisesti käyttänyt vasta yhdellä lapsella (kylläkin neuropsykologin todentamin hyvin tuloksin). Minjan kanssa meillä ei ollut mitään menetettävää, mutta voitettavaa sen sijaan sitäkin enemmän.
Parin vuoden päästä Minja pääsi jatkotutkimuksiin neuropsykologille. Tulokset käytiin myöhemmin yhteisessä kouluneuvottelussa läpi.
Neuropsykologi ihmetteli kummastellen koulupsykologin pari vuotta aiemmin saamia todella heikkotasoisia tutkimustuloksia. Uudet neuropsykologiset tutkimukset nimittäin osoittivat aivan toisenlaisia tuloksia. Tytöllä ei ollut mitään erityisvaikeutta tai oppimisen alueen ongelmaa, eli kyseessä ei ollut niin sanottu ”erityislapsi”! Minjan uudet tutkimustulokset olivat aivan hänen ikänsä mukaiset eli normaalitasoiset!
Myös Minjan koko koulusuoriutuminen oli parantunut kahden vuoden aikana aivan merkittävästi."
Takaisin ylös
