LIIALLINEN ÄLYLAITTEIDEN KÄYTTÖ VOI HAITATA LAPSEN/NUOREN NORMAALIA JA TASAPAINOISTA KEHITYSTÄ

Digitaalinen maailma on vallannut yhä enemmän alaa niin lasten leikeissä, liikkumisessa kuin yleensä ajankäytössäkin. Olisi tärkeä pohtia, onko nykypäivän lapsella/nuorella enää normaalin kehityksen ja oppimistaitojen kannalta riittävää yhteyttä konkreettiseen esinemaailmaan ja sen fyysiseen keholliseen kokemiseen. Tämä on kuitenkin lapsen/nuoren tasapainoisen kognitiivisen ja emotionaalisen kehityksen edellytys.

Lapsen omat konkreettiset kokemukset ja monipuoliset aistimukset ympäröivästä maailmasta esineitä käsitellen (käsi>käsitellä>käsittää), liikkuen, leikkien, juosten, hyppien, haistaen, maistaen, kokien ja vuorovaikutuksessa ollen luovat pohjaa ympäröivän maailman hahmottamiselle sekä oppimiselle ja yleensä kokonaisvaltaiselle positiiviselle kehitykselle.

Kielen sanoilla on vahva yhteys konkreettiin esinemaailmaan ja myös abstrakteilla käsitteillä on alkuaan konkreettinen pohja. Omien kokemusten, aistimusten ja havaintojen kautta sekä ympäristön välittämän informaation pohjalta syntyneet mielikuvat auttavat lasta ymmärtämään maailmaa, oman minän asemaa ympäröivässä avaruudessa, esineiden erilaisia ominaisuuksia, suhteita, välimatkoja ja etäisyyksiä. Hahmottaminen kehittyy vielä varhaislapsuudenkin jälkeen ja sillä on selkeä yhteys lapsen/nuoren älykkyyden kehittymiseen, loogiseen päättelyyn ja ongelmaratkaisuun.

Lapsen/nuoren, jolla on visuaalisia hahmotusongelmia, on vaikea orientoitua ympäristössään ja esim. ajan hallinta ja hahmottaminen on vaikeaa. Oppiaineena varsinkin matematiikka edellyttää aivan erityisesti avaruudellisten ja ajallisten suhteiden tajua ja niihin liittyvien käsitteiden ymmärtämistä. Kielen tasolla ongelmia ilmenee monimutkaisemman kielen ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeutena sekä myös sosioemotionaalisina ongelmina.

Aivojen kehitys jatkuu pitkälle yli kahdenkymmenen ikävuoden. Olisi tärkeää pohtia, miten edistää lapsen/nuoren oikeutta terveeseen, turvalliseen ja tasapainoiseen kehitykseen, vaikka toimenpiteet sitten vaatisivatkin älylaitteiden suhteen selkeää rajojen asettamista.

Älylaitteiden oikeanlaiseen käyttöön tulisi aikuisten puuttua ajoissa niin kotona, koulussa kuin yhteiskunnankin tasolla, jotta vääränlaista riippuvuutta ei ehtisi syntyä! Laitteita tulisi hyödyntää lasten kehityksen ja oppimisen kannalta hallitusti, perustellusti ja järkevästi tuomassa oppimiseen uusia mahdollisuuksia, elämyksiä ja ulottuvuuksia. Tämä tulisi näkymään ajan myötä positiivisina tuloksina niin lasten ja nuorten kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa kuin Pisa-tuloksissakin.