N ä i n V E N N Y s y n t y i

VENNY -menetelmän kehittäminen/ Maija Koivula

”Alun perin opiskelin äidinkielen opettajaksi, mutta minua olivat kiinnostaneet aina suuresti lasten oppimisvaikeudet. Opiskeluaikanani työskentelin joitakin vuosia sairaalaosastolla opettajana ja myöhemmin innostuinkin sitten hankkimaan myös erityisopettajan pätevyyden. Päätin 90-luvulla siirtyä peruskouluun ja työn ohessa pyrin saamaan käsiini kaiken tietouden, mikä koski lasten oppimiseen liittyviä asioita. Lähdin myös innolla mukaan kolmivuotiseen, työn ohessa suoritettavaan täydennyskoulutukseen. Siellä esiteltiin mm. eri puolilla maailmaa kehiteltyjä teorioita oppimisvaikeuksien korjaamiseksi.

Seuraavien vuosien aikana istuin luennoilla ja erilaisissa koulutustilaisuuksissa, luin paljon alan tutkimuksia, ja sulkeuduin usein kesäisin yksikseni mökille paneutuakseni asioihin syvällisemmin omassa rauhassani. Jatkaessani työtä lasten parissa toteutin samalla “tutkivaa otetta” omassa työssäni, eli kirjasin muistiin kunkin lapsen kohdalla niin edistymiset kuin pienetkin huomionarvoiset havainnot välittömästi tunnin jälkeen. Havaitsin, että lapset, joille piirtäminen ja tietynlaiset visuaaliseen hahmottamiseen liittyvät tehtävät olivat poikkeuksellisen vaikeita, kärsivät usein myöhemmin oppimisvaikeuksista, ja erityisesti juuri matematiikan vaikeudesta. Niinpä aloin suunnitella, ideoida ja etsiä erilaisia harjoitusmateriaaleja, ja samalla myös kehitellä niitä. Etsin myös vastausta kysymykseen, että mitä tehdä, kun lapsi osaa lukea ja kirjoittaa mekaanisesti sujuvasti, mutta ei kuitenkaan ymmärrä lukemaansa. Kysymyksiä, joihin etsin vastauksia, oli runsaasti!

Myöhemmässä vaiheessa tärkein tekijä VENNY:n taustalla oli kuitenkin se, että näin päivittäisessä työssäni niin merkittäviä tuloksia auttaessani hahmotus- ja yleensä oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia vuosien mittaan muotoutuneiden kuntoutusharjoitusten ja -käytäntöjen pohjalta. Konsultatiivisena apuna ja tukenani toimi lasten neuropsykologian erikoispsykologi ensin Hyvinkäällä lasten oppimisvaikeusasioissa, ja sitten Helsingissä (HUS) yli kymmenen vuoden ajan. Varmistin hänen avullaan, että laatimani harjoitusmateriaalit ja yleensä suuntaviivani olivat varmasti oikeat.

Eräs tapaus edellä mainitulta ajalta oli myös tärkeä tässä kehittämistyössäni. Oppilaakseni tuli kolmasluokkalainen tyttöhahmotelmani, joka oli arka, vetäytyväinen ja kärsi oppimisvaikeuksista. Hänen ongelmiensa pohjimmaisena syynä olivat koulupsykologin mukaan kielelliset vaikeudet. Lasten neuropsykologian erikoispsykologi, jolle tyttö lähetettiin tarkempiin tutkimuksiin, kertoi näiden kielellisten vaikeuksien perimmäisenä syynä olevan visuaaliset hahmotusvaikeudet. Tytön tutkinut neuropsykologi, kysyi minulta, että olisinko valmis kehittelemään “aikuisteorioiden” pohjalta lapsille soveltuvia harjoitteita, joilla voitaisiin auttaa tätä kyseistä tyttöä. Olin innoissani, koska olin paneutunut visuaalisten hahmotusongelmien aiheeseen jo vuosia, ja myös noihin “aikuisteorioihinkin”. Niinpä jatkoin visuaalisten hahmotusvaikeuksien korjaamiseksi ja kuntouttamiseksi suunnittelemani materiaalin kehittelyä. Ideoin, piirsin, ja tarkkaillessani lasten työskentelyä, kehittelin mielessäni asiaa eteenpäin, ja samalla tein tärkeitä havaintoja.

Tämä kolmasluokkalainen tyttö siirtyi tuolloin tavalliselta luokalta erityislasten ryhmään ja alkoi käydä ohjannassa kerran viikossa. Teimme harjoituksia kolmannesta luokasta kuudenteen, oppitunnin verran viikossa. Jotta uusintatutkimuksen tulokset kyseisen tytön kohdalla olisivat mahdollisimman objektiiviset, tytön tutki helsinkiläinen neuropsykologi. Tutkimuksissa tytön suoritustason todettiin merkittävästi parantuneen.

Kuudennella luokalla tyttö palasi yleisopetukseen. Parantuneiden oppimistulosten lisäksi tyttö oli muuttunut rohkeammaksi, sosiaalisemmaksi ja energisemmäksi. Hänen itsetuntonsa oli kohonnut positiivisen minäkehityksen myötä, ja se myös näkyi koko hänen olemuksessaan reippautena, valoisuutena ja ryhdin suoristumisena. Hän osallistui valtavalla innolla myös urheilukilpailuihin, vaikka oli aiemmin “inhonnut” liikuntaa. Hän jatkoi edelleen yläkouluun siirryttyään koulunkäyntiä yleisopetuksen ryhmässä, ja pärjäsi yläkoulussa opiskelussaan hyvin.
Yhä innostuneemmin jatkoin sittemmin VENNY-menetelmän edelleen kehittämistä lasten parissa; kirjasin edelleen muistiin havaintoja, tein niiden pohjalta päätelmiä, sovelsin niitä sitten harjoituksina käytäntöön ja näin huimia edistymisiä lapsissa ongelmien helpottumisina ja korjaantumisina, joita myös oppilashuollossa todennettiin, ja joista yhdessä iloittiin. Nämä positiiviset kokemukset lasten kohdalla innostivat kehittämään VENNY:ä eteenpäin, ja varsinkin loma-aikoina keskityin aina edellisenä lukuvuonna tekemiini muistiinpanoihin!
Vuosina 2008-2010 olin mukana Opetusministeriön Kelpo-projektissa, minkä ansiosta pääsin kehittämään soveltamaani visuaalisten hahmotusvaikeuksien kartoitusmenetelmää opettajille käyttökelpoiseen muotoon (VENNY 1). Vuosia myöhemmin aloitin pyynnöstä opettajien ja varhaiskasvattajien ym. asiasta kiinnostuneiden tahojen VENNY-koulutukset.

Saatuani VENNY 1:n valmiiksi aloin miettiä, että minun olisi välttämättä saatava aikaan kuntoutuskirja lapsille opettajien/vanhempien avuksi ennen eläkkeelle jääntiä. En yksinkertaisesti voinut antaa aiheen unohtua, sillä niin merkittäviä olivat lasten oppimisvaikeuksien korjaantumiset ja yleensä koulusuoriutumisen parantumiseen liittyvät tulokset.

Niinpä sitten jäin virkavapaalle, jonka aikana tein visuaalisten hahmotusvaikeuksien kuntouttamiseen harjoituskirjan, joka samalla toimi ohjaajan käsikirjana eli VENNY 2:n. Siinä VENNY -teoria ja tehtävät olivat systemaattisesti etenevässä, kirjallisessa muodossa niin opettajille, ohjaajille kuin vanhemmillekin lasten kuntouttamisen avuksi. Vuosien mittaan ja onnistumiskokemusten (lasten oppimisvaikeuksien korjaantumiset) myötä olivat mieleeni kiteytyneet selkeinä niin konkreettiset kuin teoreettisetkin harjoitustehtävät, samoin kuin varsinainen kuntoutusrakenne (viiva>pinta>syvyys).
Jo vuonna 2019, Suomessa oli jo yli 2000 VENNY-koulutettua varhaiskasvattajaa ja opettajaa, koulupsykologia ja erityisopettajaa, sekä lukuisia kouluja, joissa VENNY 1 -kartoitus tehdään koulutulokkaille. Tavoitteenani on, että jonain päivänä kaikki lapset, myös maahanmuuttajat kartoitettaisiin VENNY:n avulla. Näin ehkäistäisiin monen lapsen kohdalla usein seurannaisilmiönä esiintyvien syvempien ja vakavampien oppimisvaikeuksien syntyminen (esim. matematiikan vaikeudet, OTO- ja kielenymmärtämisen sekä lukemisen ongelmat, keskittymis- ja tarkkaavaisuusongelmat, sosioemotionaaliset ongelmat jne.). Mahdollisiin vaikeuksiin päästäisiin puuttumaan hyvissä ajoin, ja sekä lapsi että myös vanhemmat säästyisivät paljolta inhimilliseltä kärsimykseltä! Samalla lapsen koulunkäynti ja koko elämäkin voisi saada aivan uudet suuntaviivat, kuten esim. M.Liisalle tapahtui! (Ks. M.Liisa-taulukko kohdassa Ammattilaisille.)